Yksinäinen

Rannan tummassa yössä
tuuli jatkuvassa työssä
Siellä istuu mies yksinäinen
mittaa katseellaan rantaa'
Hän kohtalonsa aina ties
kerrankin sai mies onnensa
tapasi silloin ainoan rakkaansa

:Vain pienen hetkensä
 Oli hänellä retkensä
 Tahtoi kerran muistaa
 Kuinka meri kuiskaa:

Kivellä mies nyt istuu
miettii, muistot kaunistuu
Rakensi välillensä sillan
kun taivaal oli puolikuu
Se kesti vain yhden illan
pois hän nyt vaan on
kertoo meri sininen, levoton

(c)Teosto