Elämän Hinta

Kengän kärjen kuluneen pöydän alta nään
Sen kuluttanut olet sinä, ihmiselämä
Tiellä potkien kiviä kuljen eteenpäin
On mulla mietteitä syviä, en irti pääse näin

:Kysen elämän hintaa
Se paljon maksaakaan
ja haen kosketuspintaa
tähän maailmaan:

Ajatukset harhailee, ne etsii kiintopistettään
Eivät voi sitä löytää, on vain mitä joutuu näkemään
Aistit löytävät elämän, kauheuden ja kauneuden
Kaiken läpi eläen, löydän vielä totuuden

Ihmiset kaduilla huutaa, toinen toistaan etsien
Jotkut pakenevat itseään, pakoon ei pääse yksikään
Toivon heittävät niin monet, tuonpuoleiseen
Kai joku heistä hyötyy siitä, kuka tietää vastaa ei'

(c)teosto

Yksinäinen

Rannan tummassa yössä
tuuli jatkuvassa työssä
Siellä istuu mies yksinäinen
mittaa katseellaan rantaa'
Hän kohtalonsa aina ties
kerrankin sai mies onnensa
tapasi silloin ainoan rakkaansa

:Vain pienen hetkensä
 Oli hänellä retkensä
 Tahtoi kerran muistaa
 Kuinka meri kuiskaa:

Kivellä mies nyt istuu
miettii, muistot kaunistuu
Rakensi välillensä sillan
kun taivaal oli puolikuu
Se kesti vain yhden illan
pois hän nyt vaan on
kertoo meri sininen, levoton

(c)Teosto

Tähtiin

Liikaa muut hyväkseen käytti
se tyttöön jälkensä jätti
Teki aina mitä haluttiin
hiljaa moraali tapettiin
Unelmiin varaa koskaan ois
kaikki ne meni kauas pois
Tytöllä yksi haave salainen
unelma hienompi kaukainen
Parempi paikka olis se
siel ei pelätä tarvitse

Siel ei pelätä tarvitse...

:Tahtoi tyttö tähtiin, olla kerran onnellinen
Tyttö tiesi, sen antaisi paikka kaukainen:

Lensi tyttö parempaan paikkaan
löysi sinisen, valkean taivaan
Saa nyt lapsenakin kasvaa
tuntematonta siellä tuska
Tähdet voimaa valon kantaa
se tytölle nyt voimaa antaa
Kun sydän puhdas hohtaa
vain hyvä pahan silloin voittaa
Sanoivat enkelit näkemiin
juoksi tyttö mukaan leikkiin

Juoksi tyttö mukaan leikkiin...

(c)Teosto

Hannan muistolle.

Mun Sateenkaari

Katson salaa, tuota soljuvaa rantaa
sillä oma tahtinsa on
Särkevä aalto, sun nimeäs kantaa
tänään, en ole levoton
Sitä aina hienoa loistoa haluaa
kertaamaan hienouttaan
Valoa omaansa, niin ontuvaa

Outoa, haurasta haikeaa...

Et ole kuu, et aurinko
   Et ole myrsky, et tuuli 
Et ole maa, et meri
Vaan mun sateenkaari

Jostain tuut tuolta kaukaa
tuntematon mulle oot
Nyt haen luotas rauhaa
muut ei sitä anna
Alla jalkojen, hiekkaa juoksevaa
menee menojaan
Se kuvaa, tunnettani niin haihtuvaa

Jota en sanottua saa...

Et ole kuu, et aurinko
Et ole myrsky, et tuuli
Et ole maa, et meri
Vaan mun sateenkaari

Teosto (c)